Tulin tässä melkein kaksi tuntia sitten johtajavirkistyksestä ja huomasin, että ei siellä kovin kamalaa ollut, oli jopa hauskaa. Tuli taas uutta pontta jatkaa partiota. Kunhan tietäisi, pidänkö mä vartiota vai laumaa, niin voisi miettiä vähän valmiiksi toimaria, mutta pitää vaan jaksaa odottaa.
Sitä tuli valvottua viiteen asti ja nukuttua noin yhdeksään. Ei ainakaan vielä tunnu, että pitäisi päästä nukkumaan. Toivotaan, että ei kaverista tarttunut silmätulehdus, kun mä en tykkää semmosista. Ja huomasin äsken, että en syö enää ainuttakaan kiiviä, se ei sovi yhtään mun terveydelle. Höhhöh, kiivi on kyllä hyväää.Voisin vielä kertoa lisää mun terveyteni kulmakivistä, mutta ehkä jätän sen tällä kertaa tähän.
Perjantaina sitten alkaa koulu, kurrrrjaa. Torstaina jo pitää käydä koululla tukarikokouksessa. Viikonlopusta en sitten tiedä kaikkea, ehkä Tampereelle meen tai sitten ruinaan isän eliittikisoihin Kuortaneelle. Riippuu vähän, miten menee. Ja kivaa, että se yksi hirvitys tulee Suomeen lauantaiehtoolla, hehee. Toisaalta onhan se ihan kiva, että koulut alkaa, tulee tekemistä ja näkee kavereita, mut mut, niin. Ja onneksi alkaa viimeinen peruskoulun vuosi, jihaa.
Mutta nyt voisi keksiä jotain muuta kuin tämän kirjoittamista.
On se hienoa, että teen jo toisen blogimerkinnän tähän blogiin.
Onnittelen itseäni siitä.
Onnea Satu.
Kiitos.