28.09.2007 21.34 -
Mä oon osittain ylpeä itsestäni nyt ja osittain en, osittain iloinen ja osittain surullinen.
Epäylpeä olen itsessäni siitä, että olen onnistunut jälleen hukkaamaan taitomerkit jonnekkin, sama tapahtui viimekin syksynä. Sen muistan, että alkajaishyppelöissä lähes kuukausi sitten ne olivat mukanani, mutta missä ne nyt ovat?
Surullinen siitä, että eräät asiat menevät syksystä toiseen samalla kaavalle, ärsyttää tai voisihan tämän ilmaista sillä V-kirjaimella alkavalla sanalla, mutta ehkä ei.
Ylpeä olen siitä, että luin äikän lukukirjan tiistaina loppuun, sain äikän kokeesta 10-:n, matikan pistareista kympin, siivosin pikkasen sunnuntaina koulupöytää, kävin kultasepässä... enää tekemättömyyslistalla on vaneeri ja käynti MLL:llä sekä pari meilailua.
Iloinen oon siitä, että tänään ja eilen sain olla tukarileirillä, kivaa oli! Toinen kiva juttu on, että huomenna meen vihjareille ja siellä tapaan uusia ihmisiä.
Kaksi viikkoa ja syysloma! Jee!
Kommentoi
22.09.2007 21.36 -
Mun pitäisi nyt lukea kirjaa eikä kirjoittaa tätä, mutta. Onpahan tämäkin äidinkieltä. Mulla on aika paljon hommia rästissä, pitäisi lukea pari kirjastosta lainattua kirjaa, siivota koulupöytä, käydä kultasepässä, ostaa vaneeria, käydä MLL:llä ja kaikkea muuta pientä, mutta en vain ole innostunut niin, että olisin tehnyt em. asiat.
Torstaina alkoivat taas kokeet. Tulevalla viikolla on saksan kokeet ja kahdella sitä seuraavalla viikolla on kai neljät tai viidet kokeet. Mutta sittenpä tuleekin jo syysloma ja TET! Syyslomalla ei ole tiedossa mitään erikoista ellen lähde kummitädille kummittelemaan. Sen kyllä voisi tehdä. TET:ä kyllä odotan innolla ja samalla myös kauhulla, sillä pääsin päiväkotiin harjoitteluun. Vastuu pelottaa ja innostaa se, että saa olla pikkuisten kanssa tekemisissä.
Mä oon kuunnellut tällä viikolla ihan simona Neljää Ruusua, kun pöllin veljen Neljä Ruusua -levyt. Nytkin soi Kauppakeskuskuolema. Tykkään. Tällä viikolla toinen, mikä on soinut on HB. PMMP:kin on soinut, jännityksellä kyllä odotan, kuinka paljon noita oon tällä viikolla kuunnellut, kun huomenna Last.fm tekee uudet listat.
Tänään, kun tulin kotiin, isä kertoi, että Tiina oli eilen saanut sydänkohtauksen ja kuollut. Aikamoinen järkytys mullekkin, mutta vielä enemmän Tiinan veljen lapsille. Nyt tulee kyllä enemmän tai vähemmän ajateltua, että kuolema voi tulla koska vain, se ei kysy aikaa eikä paikkaa.
Innostuin tänään kuvaamaan ja tuli pari ihan nättiä kuvaa otettua. Pitäisi keksiä joku fiksu järjestelmä, jolla sais ottamani parhaimmat kuvat esille, että saisi linkattua ne kotisivuille...
Kommentoi
09.09.2007 00.05 -
23:54:43 <vadelma-> Mä kerron sen sadun.
23:56:29 <vadelma-> Olipa kerran orava. Orava asusteli puussa keskellä
metsää. Eräänä kauniina päivänä orava katsoi ulos
pesäkolostaan ja huomasin, että luonto ympärillä on kaunista.
Puissa oli vihreät lehdet, kukat kukkivat, linnut hyppelivät oksilla
ja lauloivat.
23:57:43 <vadelma-> Orava uskaltautui lähtemään pois kolostaan. Se ei ollut
ikinä tehnyt sitä. Se arasteli ja arasteli. Pelkäsi, että
tippuisi. Mutta oravat otti asenteen, että mä selviän tästä
ja hän pääsi kiipeämään puun larvaan.
23:58:36 <vadelma-> Latvasta näki kauas. Kauas vuorille, niityille ja järvelle.
Orava haukkoi henkeään ja ajatteli, että ei tämä voi olla
totta.
23:59:10 <vadelma-> Orava tajusi, että ei kannata olla vain pesäkolossaan.
Pesäkolon ulkopuolella voi olla uusia elämyksiä ja
maisemia.
23:59:27 <vadelma-> Siitä päivästä lähtien orava kävi kolon ulkopuolella
jokaisena päivänä.
Kommentoi